Meidän pieni hauva, kesä ja aurinko.Isäni lahjoitti minulle perheeni vanhan digikameran!! :D Sukulaismies esitteli hänelle siskoni lakkiaisissa omaa uudempaa, tarkempaa ja kaikin puolin parempaa kameraansa. Minä taas olin jo kauan haaveillut omasta digikamerasta, mutten ollut saanut aikaiseksi/raaskinut ostaa. Iskälle tarjoutui hyvä tilaisuus olla kiltti ja huomaavainen isä, kun hän samalla sai oivan tekosyyn hankkia itselleen paremman kameran kaikkien muiden teknisten vempaintensa jatkoksi... :) Nyt saan siis ikuistaa valopilkkuja teidänkin nähtäville!
Suorastaan pelkään sanoa ääneen (ettei kaikki samantien katoa..), mutta elämä on hymyillyt minulle viime viikkoina. Olen ollut yllättävän virkeä ja iloinen, viihtynyt töissä, iloinnut kotona, edistänyt hitusen opintoja sekä erästä unelmaa. :) Elän ja hengitän yhtäaikaa riemua, kauneutta, kaipuuta ja haaveita. Tunteeni ovat niin suuria, että välillä melkein pakahdun. Toivoisin, että näin voisi jatkua! Eikai näiden valopilkkujen tarvitse sammua?
"Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.
Tyttö naapurin, silmin palavin, suureen maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?"
(Juha Tapio: Ohikiitävää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti