Tuntuu oudolta, etten ole osannut pysähtyä miettimään asioita ja kirjoittamaan kuulumisiani. Viikkoon on kuitenkin onneksi mahtunut valopilkkujakin, ja ajattelin nyt keskittyä hiukan niihin.
Sain kuin sainkin metodiseminaarini tehtyä. Palautuspäivä oli puolitoistaviikkoa sitten keskiviikkona. Kirjoitin koko työn sunnuntai-, maanantai- ja tiistai-iltojen aikana ja palautin sen viisi minuuttia yli puolenyön, eli siis torstain puolella... Mutta tehtyä tuli. Tällä viikolla sitten esittelin työni ja sain ihmeen hyvää palautetta. JEE. Opiskelua on edistetty hurjalla viiden opintopisteen saldolla.
Olen käynyt töissä ja suurimmaksi osaksi pitänyt siitä. Siellä olen jaksanut kutakuinkin tsempata ja näyttää virkeämmältä kuin todellisuudessa olen. Kuluneen viikon töiden ja seminaarien myötä olen jopa kokenut olevani kohtalaisen mielenkiintoisella ja mielekkäällä alalla... Ehkä minun ei tarvitsekaan paeta Siwan kassalle.
Olen ehkä keksinyt gradulleni aiheen. HURJAA EDISTYSTÄ! Tosin odotan koko ajan jännityksellä, että ohjaajani hyväksyisi aihevalintani. Hän ei edelleenkään ole vastannut sähköpostiini, enkä saa täyttä mielenrauhaa asian suhteen ennen kuin saan vahvistuksen, että aiheeni on kelvollinen. Jos saan pitää aiheeni, kirjoittamisesta pitäisi tulla suhteellisen mielekästä...
Aurinko paistaa ja Nellan kanssa on ihanaa lenkkeillä. Meri kimmeltää, ja koira uskaltautuu rantaveteen kahlaamaan. Kallion lätäkössä olevasta sammankonkudusta on kasvanut nutipäitä. Nurmikko ja puut ovat vihreitä. Eilen suloinen kalastajamies hymyili meille rantalenkillä... :)
Silloin, kun aurinko ei paista, tummat pilvet ja tuuli tuntuvat raikkailta ja tervetulleilta. Yhtenä päivänä sain jopa nauttia ukkosmyrskystä aitiopaikalta työhuoneeni ikkunasta. Yhtäkkiä ilma tummui ja taivas täyttyi pilvistä. Tuuli yltyi ja sai puut huojumaan ja meren aaltoilemaan levottomasti. Pian salamat välähtelivät ja ukkonen jyrisi. Vesisade ropisi ikkunalautaan ja tuulenkohinan kuuli sisälle asti. En ole pitkään aikaan nähnyt mitään niin upeaa.
Olen osannut pitkästä aikaa nauttia musiikista. Vuosia sitten musiikin kuunteleminen oli suurin henkireikäni ja paras keino purkaa tunteita ja rentoutua. Nykyään en jostain syystä juurikaan osaa tai saa aikaseksi keskittyä kuuntelemaan musiikkia. Meillä ei soi radio, ja CD:ni seisovat pölyisinä hyllyssä. Kuluneella viikolla olen kuitenkin toisinaan löytänyt itseni soittamasta jotakin nyyhkybiisiä youtubesta ja pitänyt siitä. Olen unohtunut koneelle etsimään kauniita kappaleita ja hyräilemään mukana. Ja mikä parasta - musiikki on tuonut minulle hyvää oloa.
Olemme käyneet mieheni kanssa treeneissä. Kesäkaudella meillä ei ole valmentajaa, vaan kaikki halukkaat aikuisryhmäläiset saavat varattuina aikoina käydä salilla harjoittelemassa itsekseen. LOISTAVAA!!! Koko sali kaikkine välineineen - trampoliinit, vaijeri, köydet, patjat ym. - vapaassa käytössä kolmen tunnin ajan. En tiedä, mikä voisi olla hauskempaa.
Kotona olemme viettäneet leffahetkiä mieheni kanssa ja syöneet fetasalaattia ja jäätelöä ja suklaata... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti