keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Uusia alkuja

ENNÄTYS!!! Tämä on kolmas päivä peräkkäin ilman päiväunia! Se on minulle suuri saavutus, sillä usein minulta kuluu peräti viisi arvokasta tuntia päivästä nukkumiseen.

Nyt olen ulkoillut Nellan ja mieheni kanssa, ja eilen pidimme spontaanin siivouspäivän. Saimme kotimme paljon parempaan järjestykseen, pakkasimme turhaa krääsää laatikoihin, ja minä sain vihdoin heitettyä kuolleet huonekasvini pois. (Pidän kasveista ja jaksoin hoitaa niitä, kunnes vahingossa ylikastelin toisen orkideani. Ratkaisuni ongelmaan oli pelastaa muut kasvit samalta kohtalolta jättämällä ne käytännössä kokonaan kastelematta. Tämä hätävarjelun liioittelu koitui useimpien kasviparkojen kohtaloksi. Vain muutama sinnikkäin selvisi talven yli.) Kodista tuli siis eilen siistimpi, ja meillä oli hauskaa. Siivouspäivään kuului myös siivouspäivällinen: pakastepitsaa, limsaa ja jälkiruoaksi jäätelöä. Hmm... Ehkä pitäisi siivota useamminkin.. :)

On ollut suunnattoman ihanaa tuntea itseni virkeämmäksi. En tiedä, onko syynä uudet lääkkeeni vaiko ehkä auringonpaiste, joten olen hurjan kiitollinen kummastakin.

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni uudessa työpaikassani. Minulla oli oikein mukavaa ja tunsin onnistuneeni muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.... Ensinnäkin, päädyin taas juomaan väkisin kupillisen kahvia, vaikka edelleen vihaan kahvia. (Minulta ei taaskaan kysytty, haluanko sitä, enkä sitten saanut suutani auki. Huomenna marssin paikalle teevalikoimani kanssa...) Sitten sain ylpeänä olla uskottu mies! En sitten tiedä, kuinka uskottavaa oli, ettei uskottu mies onnistunut nitomaan kolmea arkkia paksumpia paperinippuja toimiston vain hiukan vaatimattomalla nitojalla... Lisäksi uskottu mies täytti iloisena oma-aloitteisesti printterin melkein kartonginvahvuisilla paperiarkeilla, kun ei heti huomannut vieressä olevia normaaleja papereita. No, tulipahan vahvoja valtakirjoja.. :) Muuten onnistuin kai olemaan suhteellisen uskottava uskottu mies.

Tänään alkoi paitsi minun uusi työsuhteeni, myös Nellan koulunkäynti. Nella osoitti olevansa, jos ei kuuliaisin, niin ainakin äänekkäin oppilas haukkumalla paikalle saavuttuaan viisi minuuttia taukoamatta. No, nyt on ainakin varmistettu, että pentukurssin kaikki muut jäsenet ovat hauvamme huomanneet. Muutenhan kaikkia muita vähintään puolet pienempi neiti voisi vaikka jäädä jalkoihin...

1 kommentti:

  1. Olen seuraillut blogiasi, mutta aiemmin en ole "rohjennut" kommentoimaan. On ihana lukea, että tunnet olosi virkeäksi, voi että kun sitä samaa energiaa riittäisi minulle asti! :) Tuntuu, että päikkärit ovat nykyisin jotenkin ihan must, muuten en meinaa selviytyä päivästä mitenkään.. Ja oikeastaan niistä on alkanut muodostua jo tietynlainen pakkomiellekin, mikä ei enteile hyvää :/

    VastaaPoista